Tänään oli hyvä päivä. Aamulla oli taas vaikea herätä, ulkona oli ruma ilma ja kylmäkin. Sänky oli niin mukava ja tuoksui unelta. Pääsin sitten kuitenkin ylös ja vessan kautta koneelle.
Ei innostanut taas mikään, yritin surffailla netissä ja pelata Simssiä, mutta ei onnistunut. Joten menin möllöttämään sänkyyn.
Ukko muistutti että piti katsoa olisiko palkat vihdoin tulleet, no eihän ne olleet. Lähetin vihaisen tekstiviestin työnantajalle ja vieläkään ei ole vastausta tullut.. Jämähdin sittenkin koneelle ja katsoin taas vaihteen vuoksi hyvänolonelokuvaa. Lakkasin kynsiä ja juorusin mesessä ja sitten lähdin keskustaan.
Myöhästyin bussista ja vartosin seuraavaa vartin. Bussi tuli etuajassa mutta silti myöhästyin terapiasta. Siellä oli ihan mukavaa taas ja puhuttiin josko aloittaisin vuoden alusta Kelan tukeman psykoterapian.
Kela siis korvaa kyseisestä terapiasta suuren osan, olettaen siis että sairas ihminen etsii itse itselleen sopivan psykologin ja näin. Mutta vaikka Kela avokätisesti korvaakin osan kuluista, jää potilaalle silti maksettavaksi 20-30€ / kerta!! Miten kukaan voi olettaa, että työkyvyttömällä ihmisellä on maksaa sellaisia summia TERVEYSPALVELUSTA? No, yhteiskunta on, mitä yhteiskunta on, eikä tähän tule muutosta ennen kuin päättäjät tajuavat että tulevaisuuden päättäjät ovat mahdollisesti niitä nuoria jotka tekevät itsemurhia ja koulusurmia kun eivät pääse ajoissa hoitoon.
Mutta tosiaan, tämä mainitsemani terapia jää vain haaveeksi ja jatkan tuolla missä nykyään käyn. Keskusteltiin palauttamastani BDI-testistä, jonka tulokseksi sain 34, kun saman testin elokuiset tulokseni olivat vain 21. Terapeutti ei ollut yllättynyt huonontuneesta tuloksesta.
Kävin sitten työvoimatoimistossa jossa minun piti uusia työnhakusuunnitelma. Työkkärin täti oli kuitenkin mukava ihminen ja totesi että minun pitää hoitaa itseni ensin kuntoon ennen kuin voin edes harkita työelämään astumista.
Sitten kiertelin kauppoja, kävin syömässä kaverin kanssa, kiertelin hieman lisää kauppoja ja lähdin kotiin.
Koko päivän on nukuttanut aivan kamalasti, meinasin nukahtaa bussiin. Tämäkin on varmaan yksi näistä masennuksen ihanista oireista.